Perplex Oy

80/20-periaate lukemisessa

Etusivu
7 tähden projekti
6 portaan prosessi
39 askelen Inter-set
Julkaisut
Yhteydenotto

80/20-PERIAATE LUKEMISESSA

Lukemalla voi parantaa omaa kekseliäisyyttään ja luomisvoimaansa kahdella tavalla: suoraan ja epäsuorasti. Luetusta materiaalista saa usein suoria vinkkejä jo pelkällä selauksella. Epäsuora tapa toimii siten, että mitä enemmän yksittäisiä tiedonjyväsiä hallitsee, sitä enemmän ennalta arvaamattomia uusia ideoita voi tulla mieleen niiden yhdistelminä.

Internet on moninkertaistanut mahdollisuudet päästä käsiksi toisten varastoimaan tietoon. Kirjat eivät ole kuitenkaan hävinneet minnekään. Päin vastoin, kirjojen myynti on verkkokaupan ensimmäisiä menestystarinoita. Kun etsimme tehokkainta lähestymistapaa tietämyksen kartuttamiseen, systemaattinen menetelmä tietokirjojen lukemiseen on siis edelleen sovelias lähtökohta.

Lukuaskareeseen voi ryhtyä hyvin erilaisilla motiiveilla. Jos tutustuu asiaan puhtaasta mielenkiinnosta, menetelmä ei ole ratkaiseva. Asian muistamisen kannalta merkittävintä on, kuinka kiinnostava aihe on ja mitä siitä tietää ennestään. (Ehkä epäoikeudenmukaista, mutta kun tietää paljon, on helpompi oppia lisää.) Toki systematiikka parantaa lopputulosta aina, mutta erityisesti sillä on arvoa vaikeammissa tilanteissa. Tällöin menetelmät ikään kuin luovat keinotekoisesti sekä kiinnostuksen että sen kehikon, johon yksityiskohdat tarttuvat.

Vaativuusjärjestyksessä puhdasta kiinnostusta seuraa tarve tai laskelmoitu hyöty. Kenties verolait tai rakennustekniikka eivät muuten tunnu sytyttäviltä aiheilta, mutta saatat olla etsimässä neuvoja verojen välttämiseksi tai talon tai kesämökin rakentamiseksi. Ainakin motiivipuoli on tällöin kunnossa.

Vaikeinta on orientoitua pakon edessä. Esimerkiksi kirjalliseen kuulusteluun valmistautuminen on tuskallista, jos aihe ei kiinnosta ollenkaan. Myös työelämässä on runsaasti tilanteita, joissa täytyy tutustua materiaaliin, jota mielihyvin karttaisi.

Kuinka siis pysyä pinnalla informaatiotulvassa?

Lähtökohtana on tietokirjan lukeminen, mutta nyt esitettävät periaatteet sopivat kaikkeen asiatekstiin ja informaatioon, mainokset, lehtiartikkelit ja Internetin uutissivut mukaan lukien.

Toisin kuin tietokirjoja, kaunokirjallisuutta pitää lukea aina vasemmalta oikealle, alusta loppuun. Tämä on peruslukutaitoa. Romaaneja luetaan elämysten vuoksi, mutta huviin voi yhdistää myös hyödyn. Esimerkiksi kielen opiskelussa kannattaa jo aikaisessa vaiheessa ottaa taito hyötykäyttöön ja lukea romaaneja alkukielellä.

Sen sijaan tietokirjoille puhdas vasemmalta oikealle -kaava on useimmiten huono. Niihin on syytä soveltaa lukutaidon korkeampia asteita. Lukemisessa pätee samanlainen kertautuva 80/20-sääntö kuin 80/20-periaatteessa yleensäkin. Joka vaiheen jälkeen täytyy päättää, kannattaako jatkaa. Seuraavaan syventävään käsittelyyn jää jäljelle vain pieni osa materiaalista:

8020_panostuotos.jpg

Siihen materiaaliin, johon ylipäänsä koskaan tulee tarttuneeksi, on syytä lähteä tutustumaan seuraavat peruskysymykset mielessä:
  1. Mistä käsillä olevassa kirjassa on kysymys?
  2. Mitä kirja sanoo?
  3. Miten se sen tekee?
  4. Onko sanoma uskottava?
  5. Entä sitten?

Nämä kysymykset taustalla kirjalle tehdään kartoitus.

Lukutaidon korkeammat asteet

Kartoituksen alakohtia ovat silmäily, selailu sekä esiluku. Silmäilyssä pohdit ensin, mitä kirjan otsikko kertoo. Lisäksi käyt läpi seuraavia kohteita, sikäli kuin niitä kirjasta löytyy: takakannen seloste, sisällysluettelo, esipuhe, loppuyhteenveto, sanasto, asiahakemisto ja kirjallisuusviitteet. Näihin sisältyy paljon vihjeitä kirjan sisällöstä ja tarkastelutavasta. Voit tietysti keskeyttää kartoituksen milloin tahansa, kun huomaat, ettei kannata jatkaa.

Selailussa käyt läpi kirjan lukemalla otsikot ja katsomalla kuvat ja taulukot. Sieltä täältä luet maistiaisiksi pieniä paloja, kappaleiden alkurivejä, kokonaisia kappaleita. Luet alku- ja loppuyhteenvedot, jos sellaisia löytyy. Voit tehdä selauksen vasemmalta oikealle, sisällysluettelosta vauhtia ottamalla tai hyppimällä sinne tänne.

Silmäily ja selaus riittävät erinomaisesti suurimmalle osalle kaikesta siitä materiaalista, jonka saamme käsiimme. Esimerkiksi Internetissä julkaistulle uutismateriaalille tämä on useimmiten sopiva panostus.

Lukutaidon korkeimmat asteet ovat lähdekirjoittaja Mortimer Adlerin kirjan "How to Read a Book" mukaan analyyttinen lukutapa, jota sovelletaan yhteen kirjaan, ja vertaileva lukutapa, jossa ruoditaan yhdellä kertaa laajempi aineisto. Kumpikin sisältävät osanaan kartoituksen. Sen viimeinen osavaihe on esiluku. Luet kirjan nopeasti ja pysähtelemättä alusta loppuun. Jos jokin asia jää epäselväksi, niin tässä vaiheessa se ei saa häiritä.

Vertaileva lukutapa soveltuu tieteelliseen tutkimustyöhön. Emme puutu siihen nyt lähemmin. Sen sijaan käymme nyt läpi lyhyesti analyyttisen kaavan. Se on joukko sääntöjä, joita soveltamalla kirjan sisältö selviää perin pohjin. Analyysissa kirjan sanoma suodatetaan soveltamalla viittätoista sääntöä. Jo kartoitus sivuaa näitä osittain, mutta täydellinen analyysi edellyttää uutta ja syventyvää lukemista ja toistuvaa palaamista ongelmallisiin kohtiin.

Kokonaisuuden hahmottaminen

1. Luokittele kirja sisällön ja käsittelytavan perusteella. Onko kyseessä yksiselitteisesti teoreettinen esitys, joka kertoo yleisiä totuuksia, tai opas, joka kertoo, kuinka asioita tehdään? Onko kirjailijan ollut kenties vaikea valita, miten asiaansa lähestyy?

2. Kiteytä kirjan ydinsanoma yhdellä virkkeellä tai enintään lyhyellä kappaleella.

3. Selvitä kirjan rakenne. Älä tyydy toistamaan sisällysluetteloa vaan painota asioita sen mukaan, mitkä ovat mielestäsi tärkeitä.

4. Luettele ne kysymykset, tehtävät tai ongelmat, joihin kirjailija pyrkii esittämään vastauksia tai ratkaisuja.

Sisällön tulkinta

5. Etsi kirjailijan käyttämät tärkeät sanat ja selvitä, mitä hän niillä tarkoittaa. Näin kokoat kirjan termistön. Tämän säännön noudattaminen on analyyttisen lukemisen tärkein tehtävä.

6. Etsi tekstistä sisällön kannalta tärkeitä väittämiä.

7. Selvitä väittämistä rakentuva kirjan pääsisältö. Soveltaako kirjoittaja induktiivista logiikkaa, jossa yksittäisistä tosiasioista johdetaan yleisiä totuuksia tyyliin "aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä"? Vai onko päättely deduktiivista, "on kesä, odotettavissa siis sekä aurinkoa että vesisateita"? Vai perusteleeko kirjoittaja väittämiään millään tavalla?

8. Mihin asettamiinsa kysymyksiin kirjoittaja on esittänyt vastaukset?

Hahmottamisen ja tulkinnan vaiheita ei ole tarpeen pitää teennäisesti erillään, vaan sisältö niihin saa kertyä kaikin mokomin sitä mukaa kuin asia selkenee. Sen sijaan ne täytyy saada valmiiksi ennen kriittisen arvioinnin vaiheita. Kirjan lokerointi ja kiteytys (ensimmäiset kaksi sääntöä) on syytä selvittää niin aikaisin kuin mahdollista.

Arvioinnin yleisohjeet

9. Varmistu, että olet ymmärtänyt lukemasi, ennen kuin ryhdyt kritisoimaan sitä.

10. Mikäli olet eri mieltä, varmistu, että asennoidut asiallisesti ja rakentavasti.

11. Esitä perustelut kaikelle kritiikillesi. Tee ero mielipiteiden ja tiedon välillä.

Kielteisen kritiikin erityisohjeet

12. Onko kirjailija tullut johtopäätöksiinsä puutteellisin tiedoin? Esimerkiksi Darwin kirjoitti evoluutiosta, ennen kuin genetiikka tuli tunnetuksi. Tämä on hyvä muistaa, jotta ei tuomitse mahdollisia epätäsmällisyyksiä liian ankarasti.

13. Onko kirjailija tullut johtopäätöksiinsä väärin tiedoin? Jos lähtökohdat ovat väärät, on merkillistä, jos päätelmät ovat sitten kuitenkin oikein.

14. Onko kirjailijan päättely ristiriitaista?

15. Onko kirjailijan päättely vaillinaista? Tähtitieteilijät sanovat, että alan luvallinen käytäntö on olettaa "taikapöly" eli joku toistaiseksi tuntematon, salaperäinen voima yhden kerran, mutta ei useammin samassa teoriassa.

Parhaiten analyyttinen kaava sopii tieteelliseen ja filosofiseen kirjallisuuteen. Sen sijaan liiketaloudellisen ja yhteiskunnallisen kirjallisuuden tai esimerkiksi sanomalehtien lukeminen on hankalaa, koska kirjoittaja sotkee samaan keitokseen helposti faktaa ja fiktiota, historiaa ja filosofiaa, objektiivista analyysia ja omia mielipiteitään. Arvioinnin ja kritiikin suhteen tulee olla pidättyväinen. Kiinnitä päähuomio siihen, kuka kirjoittaja on ja mistä asioista hän puhuu.

Eräs taannoinen tasavallan pääministeri ilmoitti tv-haastattelussa, että "en ole valehdellut Suomen kansalle". Maan suurin päivälehti otsikoi sekä etuaukeamalla että sisäsivuilla, että "pääministeri kertoo puhuneensa totta Suomen kansalle", niin kuin se nyt olisi sama asia. Lisäksi lehti kertoi toisessa jutussa, miten eräs oppositiopoliitikko oli valehdellut toimittajalle monta vuotta aiemmin.

Henkinen kasvu

"Kun lakkaamme kasvamasta, alamme kuolla", lausuu Mortimer Adler hienossa klassikossaan. Kirjallisuudesta saa harvoin reseptejä, joita voi soveltaa sellaisinaan erilaisissa elämäntilanteissa. Kirjoista saatava anti täytyy nähdä pikemminkin henkisenä kasvuna. Frans Johanssonin Medici-ilmiön  mukaan mullistavia ideoita saadaan useimmiten silloin, kun tuomme käsitteitä yhdeltä alalta uudelle, jopa itsellemme oudolle alueelle. Periaatetta voidaan soveltaa kokoamalla heterogeenisia työryhmiä mutta sitä voidaan edistää myös yhden korvaparin välillä. Taannoinen talouselämän vaikuttajahahmo Tauno Matomäki totesi kerran, että "hyödyllisintä mitä olen tehnyt on, että olen lukenut niin paljon hyödytöntä kirjallisuutta".

Määrää tärkeämpi on materiaalin valinta ja tilanteeseen sovelias käsittelytapa. Ei liene aiheellista ahmia kirjapinoja pikaluvulla. Pikaluku soveltuu vain materiaaliin, jota ei pitäisi lukea ollenkaan. Oikea lukunopeus on "sopiva", mikä tarkoittaa eri asiaa eri tilanteissa. Jos lukee liian nopeasti, ei ehdi ymmärtämään mitään, ja jos liian hitaasti, ajatus harhautuu sivuun asiasta.

Lähteet:

Kyösti Anttonen, Toimistoeläimen Selviytymisopas

Mortimer Adler & Charles van Doren, How to Read a Book

"Pikaluku soveltuu vain materiaaliin, jota ei pitäisi lukea ollenkaan." – Mortimer Adler